Drop-Out ilmiö haaste vai hyöty jefulle

Urheilun puolella nostetaan aika ajoin esiin ns. Drop-Out ilmiö, jossa pelaajia ikään kuin putoaa pois seuran toiminnasta. Tämä ilmiö on suurimmillaan teini-iässä 15-18 -vuotiaana. Mitä sitten tämän ikäinen urheilua koko lapsuutensa harrastanut nuori voi tehdä. Onko lajeja, joissa voit menestyä vaikket aloitakaan pelaamista lapsena? No tottakai on! Ja yksi näistä lajeista on amerikkalainen jalkapallo. Miesten maajoukkueessa pelaa jatkuvasti pelaajia, jotka ovat aloittaneet lajin vasta myöhemmällä iällä pelattuaan ensin esim. jääkiekkoa koko nuoruutensa. Tällaisia urheilullisesti lahjakkaita nuoria pitäisi saada yhä enenevässä määrässä tutustumaan amerikkalaiseen jalkapalloon.

Tänään päästään kuulemaan erään nuoren urheilijan kertomana, miten hän löysi jenkkifutiksen pariin.  

Jesse Vuoksenturja #16 kantamassa palloa U19-sarjapelissä

Jesse Vuoksenturja 18v. saapui Butchersin treeneihin muutama vuosi sitten 16 kesäisenä ja on jo nyt päässyt kartuttamaan kokemusta niin miesten Vaahteraliigasta kuin nuorten maajoukkueestakin. Ennen jenkkifutiksen aloittamista Jessen harrastuksiin kuului nyrkkeilyä ja uintia. Miksi siis valitsit jenkkifutiksen Jesse? 

"Oon aina ite pitänyt jenkkifutista kiehtovana lajina sekä nyrkkeilyn lopettamisen jälkeen kyselin kaverilta jos olisi mahdollista tulla kokeilemaan muutamiin reeneihin millasta laji on. Siitä se pelaaminen sitten alkoikin. Oon aina myös pitänyt siitä lajissa, että voidaan mennä kovaa rymistellen. Mun mielestä jos mietityttää, että kannattaako jefu aloittaa niin kantsii tulla kokeilemaan. Itellekkin oli laji vielä vähän hämärän peitossa kun tulin ensimmäisiin reeneihin sillä en ollut nähnyt kuin vain pelejä tv:stä niin ei siitä vielä ymmärtänyt kaikkea. Laji osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin mitä olin osannut kuvitella." 

Vuoksenturja #86 Vaahteraliiga ottelussa Helsinki Roostersia vastaan

Jesse on itseasiassa perheessään toisen polven jenkkifutari sillä hänen isänsä on myöskin pelannut Butchersin mustakultaisessa uniformussa. Nyt kun Jesse on saatu mukaan  geimeihin niin mitkäs ovat tavoitteesi?  

"Jotta kentällä voi menestyä pitää treenata asioita mitä oma pelipaikka vaatii. Tavoitteena jenkkifutiksessa olisi mulla päästä nostamaan vaahteramalja joku päivä. Ei mulla varsinaisesti mitään jenkkifutiksessa idoleita ole. Oma isäukko on toiminut mulle vähän niinkuin inspiraationa sillä siltä on aina saanut hyvät neuvot ja vinkit pelaamiseen." 

Toivottavasti Jessen tavoitteet toteutuvat mahdollisimman pian ja junioreiden siirtyessä myös Vaahteraliigan pelaajarinkiin Butchers pääsee Vaahteramaljan päätteeksi kuuntelemaan nostalgista kappaletta "We are the Champions" 

Pilvi

Antonit turnauksen tsemppareina

Anton ja Anton ovat parhaita kavereita. Anton K aloitti ensin jefukoulun ja kertoi kaverilleen, kuinka kivaa siellä oli. Myös Anton F tuli kokeilemaan ja innostui lajista. Jututin sankareita Cloud Bowl -turnauksessa kentän laidalla.

”Det var en bra känsla när Anton sprang förbi”

Anton K tuli haastatteluun U9-sarjan tsempparipalkinto kädessään: ”Mä luulen, että mä sain tämän, koska mä tein meidän voittomaalin.” Kyllä vain. Tämä ekaluokkalainen poika livahti maalialueelle hienon joukkuepelin johdosta ja ansaitsi joukkueelleen lisäpisteen. Anton F oli ennen lisäpistettä tehnyt touchdownin. Hän juoksi lähes koko kentän poikki niin kovaa, ettei vastustaja aivan saanut pojasta kiinni.





Sen sijaan, että Anton F olisi selostanut omaa maaliaan, hän innostui kertomaan kaverin lisäpisteestä: ”Se oli hieno tunne, kun Anton K juoksi vastapuolen parhaan taklaajan ohi.” Anton K tarkensi: ”Se repi vähän mun paidasta, mutta juoksin ohi ja työnsin pois toisella kädellä. Tein just sen, mitä Pilvi oli sanonut, ja juoksin ihan laitaan sen G-kyltin viereen.”

Kuka on tämä Pilvi?

Nuorimpien teurastajien valmentaja Pilvi on varsinainen helmi lasten kanssa. Hän ymmärtää niin harjoittelun, pelin kuin lasten päälle. Vanhemmat kentän laidalla kehuivatkin kilpaa lasten esikuvaa.

Entä mitä pojat kertoivat Pilvistä? ”Pilvi on tosi kiltti ja hauska ja tosi hyvä valmentaja.” Pilvi valmentaa jefu-koululaisia sekä Butchers-junioreita 13-vuotiaiksi asti.

Ei saa itkeä ja pitää vain jatkaa

Tokaluokkalaisena Anton F pääsi mukaan jo U11-peleihin. Myös hänet palkittiin tsempparipalkinnolla turnauksen jälkeen. Hän kunnostautui taklaamalla rohkeasti vastustajia ja esti monta varmaa läpiajoa. Tässä videonäytteessä Anton F säkittää pelinrakentajan kauas aloituslinjan taakse.

Harjoituksissa on kuulemma harjoiteltu eniten slänttiä, joka lienee joku kuvio vastustajan puijaamiseksi. Ja tietysti taklauksia. Taklaaminen olikin molempien poikien mielestä vaikeinta, ja sitä pitää vain harjoitella. Anton K kertoo: "Siinä voi vähän sattua, eikä kuitenkaan saa alkaa itkeä.” Anton F täydentää: ”Pitää vain jatkaa.”

Tärkeintä amerikkalaisessa jalkapallossa on molempien poikien mukaan pitää hauskaa. Joukkueen yhteishenki näkyy myös katsojille: Katso kun Antonit johdattavat kapteeneina joukkueensa alkuhuutoon ja kiittävät lopuksi vastustajaa hyvästä pelistä.

Onnittelut kaikille Butchers-junioreille hienosta turnauksesta!

Hani
Jefu-äiti tällä kertaa haastatteluhommissa

Parhaat kaverit palkittiin tsempparipalkinnoilla Cloud Bowl 2015 -turnauksessa. Lisää kuvia turnauksesta julkaistaan viikonloppuna Butchers Juniorien Facebook-sivulla.

Viisi syytä lisätä jenkki eteen

Tärkeintä on tietysti, että lapset tykkäävät ja samalla liikkuvat, mutta tässäpä äidin näkökulmasta tärkeimmät syyt, miksi valitsimme jefun. Vertailen perheemme tilannetta siihen, että kaikki kolme lastamme pelaisivat futista.

Syy 1: Meillä ON muutakin elämää

Muksuthan tietysti ovat sadekelillä toista mieltä, mutta jenkkifutiksen treenimäärät ovat varsin kohtuullisia. Kun siirryimme pari vuotta sitten futiksesta, neljä viikkotreeniä vaihtui kahteen. Nyt treenejä on jefussa kolme.

Olikohan niitä turnauksia kesäkaudella (huhti-syyskuussa) kuusi, ja sen lisäksi pari kauden ulkopuolella? Joka tapauksessa niitä on sen verran vähän, että perheellä saa olla muutakin elämää kesäviikonloppuina ja kuitenkin riittävästi, että pysyy innostus treeneihin.

Syy 2: Lajia ei ole pakko valita!

Kun niitä treenejä ei ole joka päivä, harrastaa moni jefu-pelaaja myös muita lajeja. Laji sopii ainoaksi lajiksi, mutta myös toiseksi harrastukseksi. Esimerkiksi esikoiseni, joka kuvassa on juuri potkaissut soikean pallon maaliin ja näyttää mallia tuomarimerkeistä, palasi potkimaan myös pyöreää palloa.

Joku lätkän läiskijä taisi olla talvikaudella useamman kuukauden kiekon perässä ennen kuin palasi kesälajinsa harjoituksiin. Moni futisjoukkue on mukana talviliigassakin ja pakottaa lapsen tekemään lajivalintansa - huomaamattaan tai valinnan pakollisuutta korostaen.

Jos taas ei ole muita liikuntaharrastuksia, jenkkifutiksesta saa erittäin monipuolisen harrastuksen. Treenejä jokusen kerran seuranneena en voi kuin ihailla Pilvi-valmentajan taitoa suunnitella harjoituksia, jotka kehittävät lasten valmiuksia kaikilla tarvittavilla osa-alueilla.

Syy 3: Se ikäluokkien välinen yhteistyö

Olen ylistänyt kaikkialla seuran mahtavaa yhteistyötä ikäluokkien välillä. Harrastajamäärän kasvettua alakoululaiset eivät enää treenaa yläkoululaisten kanssa. Sen verran muksumme tuntevat kuitenkin isoja poikia, että yläkoulun ohittaessaan on usein joku moikattava. Toista oli muinoin, kun heidän alakoululainen äitinsä kipitti hartiat korvissa vastaavien teinarilaumojen ohi.

Aikuisten oikeasti iloitsen eniten siitä, että kolme muksuani saavat harrastaa samaa lajia ja samoihin aikoihin, eikä meidän tarvitse kuskata kuin yksiin treeneihin!

********** tähän kolmen rivin verran huitomerkkejä **************

Syyt 4-5: Kelpo seura sopuhintaan

Olen miettinyt, johtuuko se pienemmistä harrastajamääristä vai mistä, mutta vanhemman näkökulmasta Butchers toimii. Huoltajat ovat toki mukana ainakin kannustamassa kentän laidalla, mutta meiltä ei odoteta suoraan talkootyöläisen statusta. Minä en osaa tehdä mokkapaloja!

Se viides syy on tietysti raha. Köyhtyisin merkittävästi enemmän, jos kolme lastamme harrastaisi jalkapalloa. Olen senhetkisestä suhteellisuudentajustani riippuen joko pihi tai myös köyhä, joten myös rahalla on merkitystä. Nyt edes yöpyvät turnausmatkat eivät hätkäytä.

Juttuja Oulun keikalta odotellessa.

Hani
Nyörejään tarkkaileva triplajefuäiti