Urheilun puolella nostetaan aika ajoin esiin ns. Drop-Out ilmiö, jossa pelaajia ikään kuin putoaa pois seuran toiminnasta. Tämä ilmiö on suurimmillaan teini-iässä 15-18 -vuotiaana. Mitä sitten tämän ikäinen urheilua koko lapsuutensa harrastanut nuori voi tehdä. Onko lajeja, joissa voit menestyä vaikket aloitakaan pelaamista lapsena? No tottakai on! Ja yksi näistä lajeista on amerikkalainen jalkapallo. Miesten maajoukkueessa pelaa jatkuvasti pelaajia, jotka ovat aloittaneet lajin vasta myöhemmällä iällä pelattuaan ensin esim. jääkiekkoa koko nuoruutensa. Tällaisia urheilullisesti lahjakkaita nuoria pitäisi saada yhä enenevässä määrässä tutustumaan amerikkalaiseen jalkapalloon.
Tänään päästään kuulemaan erään nuoren urheilijan kertomana, miten hän löysi jenkkifutiksen pariin.
 |
| Jesse Vuoksenturja #16 kantamassa palloa U19-sarjapelissä |
Jesse Vuoksenturja 18v. saapui Butchersin treeneihin muutama vuosi sitten 16 kesäisenä ja on jo nyt päässyt kartuttamaan kokemusta niin miesten Vaahteraliigasta kuin nuorten maajoukkueestakin. Ennen jenkkifutiksen aloittamista Jessen harrastuksiin kuului nyrkkeilyä ja uintia. Miksi siis valitsit jenkkifutiksen Jesse?
"Oon aina ite pitänyt jenkkifutista kiehtovana lajina sekä nyrkkeilyn lopettamisen jälkeen kyselin kaverilta jos olisi mahdollista tulla kokeilemaan muutamiin reeneihin millasta laji on. Siitä se pelaaminen sitten alkoikin. Oon aina myös pitänyt siitä lajissa, että voidaan mennä kovaa rymistellen. Mun mielestä jos mietityttää, että kannattaako jefu aloittaa niin kantsii tulla kokeilemaan. Itellekkin oli laji vielä vähän hämärän peitossa kun tulin ensimmäisiin reeneihin sillä en ollut nähnyt kuin vain pelejä tv:stä niin ei siitä vielä ymmärtänyt kaikkea. Laji osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin mitä olin osannut kuvitella."
 |
| Vuoksenturja #86 Vaahteraliiga ottelussa Helsinki Roostersia vastaan |
Jesse on itseasiassa perheessään toisen polven jenkkifutari sillä hänen isänsä on myöskin pelannut Butchersin mustakultaisessa uniformussa. Nyt kun Jesse on saatu mukaan geimeihin niin mitkäs ovat tavoitteesi?
"Jotta kentällä voi menestyä pitää treenata asioita mitä oma pelipaikka vaatii. Tavoitteena jenkkifutiksessa olisi mulla päästä nostamaan vaahteramalja joku päivä. Ei mulla varsinaisesti mitään jenkkifutiksessa idoleita ole. Oma isäukko on toiminut mulle vähän niinkuin inspiraationa sillä siltä on aina saanut hyvät neuvot ja vinkit pelaamiseen."
Toivottavasti Jessen tavoitteet toteutuvat mahdollisimman pian ja junioreiden siirtyessä myös Vaahteraliigan pelaajarinkiin Butchers pääsee Vaahteramaljan päätteeksi kuuntelemaan nostalgista kappaletta "We are the Champions"
Pilvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti