sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Saako köyhän perheen lapsi urheilla?

Olin eilen mukana pitämässä kioskia, kun Butchers teurasti Roostersin (okei, no ainakin hellästi mestasi) Porvoon keskuskentällä. Kioskilla on jo paljon tunnusmerkkejä: edulliset hinnat, hervottoman suuret mokkapalat ja hedelmä-cocktailit. Tuote on siis kunnossa, jolloin myyntikin on hauskaa. Vaan nyt puhutaan rahasta.

100% lasten urheiluharrastuksen tukemiseen

Kioskin tuotto menee lyhentämättömänä vähävaraisten lasten ja nuorten urheiluharrastuksen tukemiseen. Viime vuonna Butchers keräsi kioskituotoilla ja Lions Clubin lahjoituksella 3000€ tähän tarkoitukseen. Rahastosta ei siis nyysi yksikään joukkue välistä, ei edustusjoukkue eikä junnujoukkue, vaan kaikki rahat käytetään vain ja ainoastaan vähävaraisten tukemiseen.

Iloinen Mr. Makkara katsojien palveluksessa
Summa on järkyttävän suuri. Tänä vuonna tukea oli jo kesäkuuhun mennessä jaettu 1400€. Iloitsen kuitenkin siitä, että tuki on löydetty ja yksikään lapsi ei jää taloudellisista syistä urheiluharrastuksen ulkopuolelle. Hienoa että niin Butchersin kuin muidenkin seurojen hallitukset panostavat vähävaraisten tukemiseen. Voipi olla, että asialla on kauaskantoisia vaikutuksia.

Rahahuolet eivät kuulu lapsille

Olen ennenkin kiittänyt Butchersia halvoista kausimaksuista. Joutuisin miettimään oman talouteni uudelleen, jos lapseni (kolmehan niitä oli) haluaisivat harrastaa kaikki potkupalloa, jossa pelkästään kuukausimaksu on 50€ kuukaudessa, tämä siis jäsen-, turnaus-, peliasu- sun muiden maksujen lisäksi. Meillä 300€ kausimaksu sisältää nämä ja jopa yöpymisen turnausmatkalla Oulussa. Pitänee tässä kohdin mainita myös reilu sisarale, joka myös rauhoittaa mieltäni.

Useimmilla meistä on välillä tilanteita, jolloin on rahallisesti tiukkaa. Omia lapsiani nyppii, kun en koskaan puhu heidän kanssaan rahasta. "Paljonko sä saat palkkaa? Kympin. Paljonko meidän talo maksoi? Kympin." -tyyppisiä keskusteluja käydään meillä ahkerasti. Rahantaju on tietysti asia erikseen, mutta rahahuolia ei pitäisi lasten potea.

Teen parhaani, jotta en syytä vanhinta lastani tämän astetta tyyriimmästä urheiluharrastuksesta jefun rinnalla. Kunhan kaikilla ei ole mitään oikeasti kalliita harrastuksia, me pärjäämme kyllä. Ja jos vaikka joskus emme pärjäisi, tiedän molempien seurojen tarjoavan hienotunteisesti apuaan.

Hani
Jefu-äiti #17, #18, #20

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti